Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana useampaan otteeseen jupissut puuseppäkavereilleni aiheesta, jonka olen nimennyt harjoittelijasyndroomaksi.  Kun sitten hiljattain törmäsin artikkeliin jossa kerrottiin “lentonaisistosta”, eli lentokoneen täysin naisista koostuvasta miehistöstä ja heidän Instagram-kuvastaan nousseesta kohusta, päätin ottaa asiakseni kirjoittaa omista kokemuksistani puusepänalalla, joka on myös edelleen pääosin miesvoittoinen.

Kun astuu puuseppäkoulun verstaalle, näkymä on oppilaiden osalta aikalailla heterogeeninen. Nykyään ei ole yhtään omituista nähdä tyttöjä opiskelemassa puusepiksi.  Sitten kun vilkaistaan opettajakuntaan, tilanne saattaakin hieman muuttua. Tiedän kouluja joissa on enemmän kuin yksi naisopettaja, mutta omassa koulussani niitä oli (ja on edelleen) pyöreät nolla. Entä sitten muualla työelämässä?

puuseppa-vai-harjoittelija-ihanaverstas-3

Tasa-arvoinen oma verstas

Omalla verstaallani on neljä pääkäyttäjää, joista kaksi on naisia. Minä ja Anu. Tilanteemme on siis hienosti 50-50. Miespuoliset puuseppämme eivät ole myöskään kertaakaan saaneet minua tuntemaan itseäni epämukavaksi tai epätasa-arvoiseksi siitä syystä että olen nainen. Jos asia tulee joskus esiin, kyse on yleensä kanssakäynnistä verstaan ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Muistan erään verstaskaverini kommentoineen saaneensa sekä rautakaupassa että puunhakureissulla parempaa palvelua  silloin kun minä, naisasiakas, olen ollut mukana. Omat kokemukseni ovatkin sitten aikalailla erilaiset…

Koulussa ja työharjoittelijana

Ensimmäinen kerta kun puusepäntaitojani kyseenalaistettiin naiseuteeni viitaten tapahtui koulussa. Eläkeikäinen koulun ulkopuolinen henkilö sattui olemaan verstaalla kun hän kommentoi opettajalleni taltankäyttötaitojani, selkeästi “tytötellen”. Puolella korvalla kuulin kuinka opettajani vastasi hänelle minun olevan “yksi hänen parhaistaan”. Ehkä siitä lähtien olenkin vähän erheellisesti kokenut, että minun tulisi olla parempi kuin muut, jottei kukaan epäilisi kykyjäni naispuuseppänä. Tämä tunne on nimittäin seurannut minua tähän syksyyn asti. Nyt, kun olen sanonut asian useammassa tilanteessa ääneen, olen alkanut kasvaa siitä yli, sillä tiedostan ettei siinä ole mitään järkeä.

Toinen kerta kun kohtasin vastustusta ammatinvalintaani liittyen tapahtui ensimmäisessä työharjoittelupaikassani. Siellä suurinpiirtein omanikäiseni, mutta aikalailla erilaisesta kulttuuriympäristöstä tullut miespuuseppä kysyi minulta että onko tämä minun mielestäni naisen ammatti. Häkellyin kysymyksestä sen verran, etten osannut edes vastata mitään järkevää. Itselleni kommentti ei kuitenkaan ollut kovin loukkaava, sillä asuttuani itse eri kulttuurissa ja keskitason kehitysmaassa, ymmärrän miten erilaista olisi olla puuseppä ja vieläpä naispuuseppä jossain muualla kuin paljon pidemmälle tasa-arvoisessa Pohjoismaassa.

Siitä huolimatta, paras kokemukseni puusepänammatissa toimimisesta on Suomen ulkopuolelta – nimittäin Ranskasta. Olin pariisilaisen kanssallisteatterin lavastamolla harjoittelijana, eikä siellä kukaan kiinnittänyt sen enempää huomiota siihen että olin tyttö, siitäkään huolimatta että kaikki vakituiset työntekijät olivat miehiä. Harjoittelijoina ja muilla osastoilla oli kuitenkin naisia ja itse olin erilainen vain siltä osin, että puhuin hyvin katkonaista ranskaa ja tein kaikki työt suomalaiseen tahtiin, eli liian nopeasti. Siellä minut pistettiinkin sitten perus puutöiden lisäksi esimerkiksi metallipajan puolelle hitsaamaan.

puuseppa-vai-harjoittelija-ihanaverstas-2

Valmistumisen jälkeen – ikuisesti harjoittelija?

Tämä työharjoittelijastatus on kuitenkin seurannut minua valmistumisen jälkeenkin. Tänä syksynä olen tehnyt muutaman projektin yhdessä itseäni isomman (niin iältään kuin kooltaankin :D) puuseppämiehen kanssa. Asiakkaiden luona asennuskeikoilla ollessamme ei ole jäänyt yhteen eikä kahteenkaan kertaan kun minun on luultu olevan joko työharjoittelija tai oppisopimustyöntekijä. Huvittavaa tämä on ollut myös siksi, että todellisuudessa olemme valmistuneet puusepiksi samalta luokalta.

Sen lisäksi, että minua on luultu työharjoittelijaksi, minua on myös alettu muutaman miekkosen toimesta opastamaan hommissani. Ehkä siis olen itse myös aiheuttanut näitä tilanteita esimerkiksi sillä etten ole kyennyt ruuvaamaan tarpeeksi tehokkaasti hyllyjä toisiinsa kiinni väärällä (eli oikealla) kädellä, mutta kysymykseksi jää, olisiko näin oletettu jos olisin ollut mies? Kaverini on saanut naureskella vieressä kun minä olen kiltisti ottanut harjoittelijastatuksen vastaan.

Jos asuisin edelleen Dominikaanisessa tasavallassa, tiedän että puusepänkykyjäni kyseenalaistettaisiin paljon enemmän pelkästään siitä syystä, että hyvin usein naisten kuvitellaan olevan kykenemättömiä nostelemaan muuttolaatikoita tai matkalaukkuja, saati sitten puulankkuja tai vanerilevyjä. Myönnän, että tässä ammatissa kaikki ylimääräinen haba tulee tarpeen, mutta ei se siitä voimasta kiinni ole. Puuseppänä pärjää ihan normaalilla lihasmassallakin (varsinkin nykypäivän koneilla ja työkaluilla), mutta itseluottamusta onkin sitten hyvä olla varastossa yllin kyllin.

Vaikka välillä rautakaupassa saisikin parempaa palvelua kuin perus puuseppä-äijät, niin toisinaan sitä myös saa aivan päinvastaista kohtelua juuri siitä syystä, ettei näytä ammattilaiselta lautarivistöjen välissä seisoskellessaan tisseineen päivineen. Naispuuseppänä saa siis oman kokemukseni mukaan joutua todistamaan pätevyyttään keskivertoa enemmän. Joskus on huvittavaa katsoa ihmisten ilmeitä kun sanoo, että minulla on oma puualan yritys.

Kuten tuossa yllämainitsemassani lentäjäjutussa todetaan, olisi mukavaa, että jonain päivänä naisia olisi ammatissa sen verran paljon, ettei asiaa tarvitsisi erikseen nostaa esille. Tämä ammatti on sellainen, ettei tähän oikeastaan valmistukaan ikinä, vaan puusepäntaitoja oppii jatkuvasti lisää. Kuten monella muullakin alalla, koulusta saa mukaansa vain perustaidot. Sen vuoksi en pistä pahakseni että minua pidetään harjoittelijana, sillä niinhän minä olenkin. En kuitenkaan haluaisi näyttää harjoittelijalta siitä syystä että olen nainen.

puuseppa-vai-harjoittelija-ihanaverstas-1

 

Advertisements
Posted by:eve

32-vuotias kirkkonummelainen sisustusarkkitehti, puuseppä ja valokuvaaja. Harrastuksina luontoretket, bloggailu, lumilautailu ja CrossFit.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s