Uusi koti, erimalliset tilat sekä toisenlainen tyyli ja ympäristö. Mitä tehdä kun tuntuu siltä että paras vaihtoehto olisi viedä kaikki vanhat huonekalut kierrätykseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Mitä sitten kun uusien huonekalujen hankkimisesta muodostuukin stressi, koska nyt niiden pitäisi olla täydellisiä? Jos asiaa venyttää liikaa, saattaa huomata vielä vuosienkin päästä että yöpöytänä toimii kaksi muuttolaatikkoa ja että sohva jäi siskolle säilytykseen. 

Minun tapauksessani eräs vanha sananlasku istuu paremmin kuin nappi silmään: suutarin lapsella ei ole kenkiä. Ammateistani huolimatta oma kotini on täysin keskeneräinen ja yhtä nolo kuin parittomat ja reikäiset sukat illalliskutsuilla. Miehenikin on jo täysin kypsynyt tähän asunnosta toiseen seuranneeseen tilanteeseen. Mielessäni on ehkä 15 eri DIY-projektia, jotka haluaisin toteuttaa omaan kotiini. Silti yhä uudelleen löydän itseni tilanteesta, että teen esimerkiksi siskolleni eteispenkkiä samalla kun oma eteiseni odottaa samanmoista.

442a0846

Silti omasta mielestäni parasta on vain ottaa iisisti. Vaikka suhtaudunkin huonekaluihin intohimoisesti, ovat ne ihan oikeasti vain huonekaluja. Esteettinen silmäni kärsii katsellessa vääränlaisia kulmia ja väriyhdistelmiä omassa kodissani, mutta samalla tiedostan, ettei niillä ole oikeasti mitään väliä. Pikkulapsiarjessa eläessä on paljon tärkeämpiä asioita joihin keskittyä. On ehkä parempikin, että antaa sisustusideoiden muhia päässä tarpeeksi pitkään, jotta voi olla varma ettei tule tehtyä hutivalintoja. Huonekalujen olisi kuitenkin parempi olla kuin parhaita ystäviä, eikä sellaisia joiden pelkät Facebook-statukset aiheuttavat toistamiseen närästystä.

Luulen, että sosiaalinen paine vaikuttaa nykyään aivan liikaa myös ihmisten tarpeeseen sisustaa omaa kotia. Saamme niin paljon visuaalisia ärsykkeitä jotka saavat meidät kuvittelemaan, että kaiken ympärillämme pitäisi olla kuvankaunista. Onneksi en kuitenkaan ole ainoa, joka on herännyt tiedostamaan ettei turha suorittaminen ole tarpeellista tässä elämässä. Jos kaipaan täydellisyyttä, paras vaihtoehto itselleni on lähteä katselemaan metsässä kasvavia puita. Niin täydellisen harmonista.

442a0908

Sisustamisprosessissakin kannattaa pitää hygge-asenne yllä. Siitä voi tehdä myös kivan, pitkäaikaisen ja mukavan ajanvietteen. Palaset loksahtelevat vähitellen kohdilleen, kun niitä hioo tunteella ja vailla kiirettä. Mitä sen väliä vaikka yöpöytäni onkin vihreä Pelican Storage-pahvilaatikkotorni ja siskoni eteispenkki ehtikin matkustaa kotiinsa halki Suomen sillä välin kun omani jököttää ilman jalkoja verstaan nurkassa? Sitäpaitsi nythän osaan kehittää siitä vielä paremman version!

Tässä eteispenkissä on käytetty yli satavuotiaan laivan tammisia (ja naulareikäisiä) mastopuita, jotka on vahattu Osmo Colorin Ebenpuu-vahalla. Jalat valmisti Rautapihan metalliseppä Kim Sundqvist. 

442a0902

Advertisements
Posted by:eve

32-vuotias kirkkonummelainen sisustusarkkitehti, puuseppä ja valokuvaaja. Harrastuksina luontoretket, bloggailu, lumilautailu ja CrossFit.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s